Luonto on heräämässä talviunestaan ja aloittaa pukeutumalla keväiseen pukuunsa. Tuo kevät puku on yhtäaikaa sekä kaunis, puhdas että hauras. Kevään pukeutumista ei millään malttaisi lakata katselemasta ja ihailemasta :) Samaan aikaan odottaa jokaista uutta silmua, jokaista uutta alkua.

Jo pari viikkoa sitten oli kaunis ja lämmin sunnuntai päivä ja lähdimme mieheni kanssa kävelylle tutulle rantalenkillemme. Aurinko hemmotteli meitä ja ihana avoin meri toi tuulahduksensa. Tosin tuo tuulahdus oli vielä aikas kylmän kostea, mutta meri avoinna sai oman sisimpäni kokemaan tietynlaista vapautta katsellessa kauas ulapalle! Se on kuin kuiskaus sisimpääni, että "aavan meren tuolla puolen jossakin on maa"... Meren kimallus kertoo kirkkaudesta, aaltoja katsellessa niiden liike kertoo elämästä, joka kulkee koko ajan eteenpäin. Näimme myös jo situunaperhosen ja ison pullean mehiläisen!

Tällä hetkellä olen suunnttoman iloinen uudesta keväästä. Pitkä, pimeä ja kylmä talvi voidaan laittaa taka-alalle - aivan kuin telakalle ja suunnata katse kohti valoa ja vihreyttä. Nautin, olen niin kevään ja kesän "lapsi"! Ihanaa!