Meillä oli tänä vuonna erilainen joulu. Joka joulu olemmme olleet tähän asti rakkaassa koti Suomessa. Tämä joulu oli poikkeus. Lähdimme syksyllä miettimään siskoni luona kyläillessämme, että josko joulun voisi viettää jossain muuallakin. Lapissa, Tallinnassa kylpyläsä tai jokin muu paikka. Asia jäi sikseen ja elämä kulki omia raiteitaan arjen rutiineissa työn ja kodin ja nuorimmaisen harrastuksen, jääkiekon parissa. 

Sitten siskoni soitti kerran ollessani väsyneenä töissä tauolla kahvihuoneessa. Pitäisi pikaisesti vastata kysymykseen: "Lähdetäänkö jouluna Roomaan?" Tarjous päättyisi muutaman tunnin päästä. "Lähdetään!" Sain vastattua. Ajattelin vasta jälkeen päin 😀 Siitä ne suunnitelmat sitten lähti! Ja erittäin hieno reissu takana, kun mukana on yhteensä 13 henkilöä, aikuisia ja lapsia.

Aloitimme joulun vieton kotona jo päivää ennen aattoa. Lähtömme oli jouluaattona klo 07.00 lennolla Roomaan. Herätys olisi aattona jo klo 04.00 jälkeen. Paistoimme pienen kinkun, ostimme valmiit muutamat laatikot ja teimme pipareita ja joulutorttuja. Vanhin poikamme tuli kanssamme joululounaalle. Kuusen alle ilmestyi jokaiselle yksi lahjakin. Lisäksi pojille mummon kutomia sukkia. 

IMG_0905.jpg

Ilta meni nopeasti ja pian lähdettiinkin viemään kahta poikaa mummon ja papan luokse Vantaalle yöksi. He menivät yhdessä taksilla lentokentälle. Meidän loppu perhe saapuisi autolla kentälle. Me kun ei kuitenkaan oltaisi koko perhe mahduttu autoomme enää. Minulla alkoi illalla kummallinen vatsakipu rintalastan alla ja olin erittäin huonovointinen. Sitä ei mitenkään helpottanut se, että kärsin lentopelostakin! Ehkäpä tässä kohtaa lentopelko jäi toiselle sijalle, kun olo oli huono. Huono olo kesti vielä koko lentomatkan iltapäivään asti Roomassa. Onneksi olo alkoi helpottamaan ja sain illaksi ruokahaluni takaisin.

Hotelimme sijaitsi ihan Pantheonin vieressä. Pantheonin edustalla kuulimme niin gospelkuoron, oopperalaulajan ja kantrityyppisen musiikin esittäjiä. Vaikuttavaa! 

IMG_1294.jpg

 

 

IMG_1665.jpg

IMG_1249.jpg

Ensimmäisenä päivänä halusimme heti tutustua Colosseumiin. Olimme ostaneet liput jo ennakkoon netin kautta. Kannattava teko. Helpottaa kummasti jonotusta, kun pääsee nopeammin toisesta jonosta sisään. Tosi meidän piti vielä vaihtaa tulosteet aitoihin oikeisiin lippuihin lippupisteessä ennen kuin pääsimme sisään. Ja turvatarkastukset tietysti ennen sisään pääsyä! 

IMG_0957.jpg

IMG_0985.jpg

Vaikuttavaa, kerrassaan vaikuttavaa! Tosin myös laittoi miettimään sitä todellisuutta, julmaa ja karua todellisuutta jota on vakea uskoa todeksi. Leijonat ja ihmiset areenalla ja ihmiset nauttivat katsoessaa sitä! Hurraten!  Ihmisellä, kristityillä ei ollut minkäänlaista ihmisarvoa.... rauniot muistona.... Muuta e haluaisikaan nähdä!

Colosseumin läheisyydessä olisi ollut vanhan kaupungin osa, jonne emme tällä kertaa menneet. Meillä oli kiire hotellille. Pizzaravintolasta oli varattuna meille kaikille pöytä, jouluaaton kunniaksi.

IMG_0942.jpg

Vaatimuksena aattoillalle oli, että jokaisella olisi päällä jotain punaista. Aika hyvin meiltä kaikilta se onnistui. Tosin toiseksi vanhimman poikamme kohdalla meinasi käydä huonosti.... Hän oli nimittäin pari päivää ennen lähtöpäivää laittanut pari hienompaa neulettaan pesuun. Olen tarķka ja fanaattinen pyykin pesijä ja yleensä tarķkaan katson pesulaput ja mietin värit jne.... Nyt katsoin hetken neuleita ja mietin kestääkö ne normaalipesun linkouksineen. Sinne vaan ne koneeseen menivät. Ja arvata saattaa kuinka kävi... neuleet tulivat koneesta "postimerkin" kokoisina! Molemmat neuleet olivat 100% villaa. Uuh... oloni ei ollut mitenkään riemullinen. Menin kuin alistunut koira poikani luo ja esitin pahoitellen tapahtunutta. Molemmat neuleet hän oli ostanut aikaisemmin isoveljensä kanssa Tallinnasta. Ja juuri se punertava neule oli tarkoitus ottaa mukaan Roomaan. Sininen neule oli kuitenkin ollut se paras ja arvokkain. Isoveljellään samanlainen. Katsoin sitä punertavaa neuletta ja totesin, että sehän on ostettu Zarasta. Ja tuumasta toimeen! Lähdin Helsingin keskustaan ostamaan pojalle uuden neuleen. Samanlaisen ja saman värisen. Joulu oli siltä osin pelastettu 😊 Ja meidän nuorimmainen ihastui kutistuneesta versiosta. Se oli hänen lempiversionsa koko Rooman matkan! Eli loppu hyvin, kaikki hyvin! 

No niin, takaisin Roomaan. 

IMG_1085.jpg

Jouluaaton pizzeriamme nimi oli La Foccacia. Saimme olla nurkkauksessamme ihan rauhassa. Pizzoja odotellessa siskoni miehelle lankesi lahjojen jako. Hän oli nimittäin ainoa, jolla ei ollut päällää mitään punaista 😉 Olimme jo aiemmin laittaneet meidän jokaisen 13 nimet "hattuun" ja nostaneet jokainen yhden henkilön nimen. Sen kenen nimen sai oli saava lahjan Roomassa. Puhuimmekin aina "roomalahjoista". Nämä roomalahjat jaoimme tuolla ravintolassa ja lauloimme "Joulupuu on rakennettu" yhteisesti. Ja pizzat saimmekin sopivasti lahjojen ja laulamisen jälkeen. Maistui! Sen verran oli tuota matkaväsymystä, että aika pian syömisen jälkeen lähdimme pesulle hotellille ja nukkumaan. Uni kyllä maistui.

Meidän neljä poikaa olivat samassa huoneessa ja heillä oli kylpyamme. Jokaisella oli oma "kylpypäivänsä". Saivat nauttia pientä luksusta. Minä, mieheni ja nuorimmaisemme olimme samassa huoneessa. Meillä ei ollut ihan niin onnekasta. Ihmettelimme, miten meidän vessa oli suorastaan kylmä! Se selvisi seuraavana päivänä, kun mieheni kävi tutkailemassa sisäpihalta käsin huonettamme. Meidän vessame oli tehty vanhasta parvekkeesta! Ohut seinä ja lattia ei paljon lämmittänyt. Onneksi suihkukoppi oli riittävän tiivis. Kun se höyrysty oli siellä riittävän lämmintä 😁 Tosin vessa lattialle oli pakko laittaa pyyhe, jotta uskaltautui astumaan lattialle. Vesipullomme pysyivät sopivan kylminä, mikäs siinä!

IMG_1050.jpg

Minä halusin seuraavana aamuna vähän kurkata maisemia ikkunastame. Sisäpihalla roikkui jonkun mamman pyykit narulla. Ihan olivat lempiväriäni 😉

Aamupalahuone oli ihan meidän vieressä, samassa kerroksessa. Aamupala oli ihan riittävän monipuolinen. Itse ihastuin luonnonjogurttiin, jonka sekään laitoin marmeladia, useimmiten aprikoosimarmeladia. Kinkut ja salami olivat ehdottomasti hyviä myös! Italialaiset osaavat.

Ajoissa lähdimme liikkeelle. Aamiainen alkoi jo klo 07.00. Siitä oli hyvä aloittaa päivä. Meilä oli klo 15.00 varattuna joulupäivän menu koko porukalle, joten oli hyvä lähteäkin ajoissa liikkeelle.

IMG_1115.jpg

IMG_1124.jpg

IMG_1116.jpg

IMG_1140.jpg

IMG_1183.jpg

IMG_1169.jpg

IMG_1220.jpg

Päivä vierähti nopeasti ja valmistautuminen monen ruokalajin menuun alkoi. Nälkäkin oli. Suurinpiirtein tiesimme, mitä oli tarjolla. On se nykyaika vaan niin helppoa, kun voi vain mennä googleen ja kääntää kieleltä toiselle. Tässä illan menuumme englanniksi. Netissä oli vain italiaksi. Ravintola oli suosittu ihan maailmalla presidenttien ja näyttelijöidenkin keskuudessa. Viimeisen eli jälkiruoan jouduimme yhden poikani kanssa muuttamaan, kun siitä oli pähkinää ja paljon. Vähän erilaista nugaata kuin mihin olimme Suomessa tottuneet! Yksi pojistamme sanokin jälkiruokaa pähkinäkakuksi. Onneksi tuo menu ei sisältänyt kalaa. Sen suhteen sain olla turvassa.

IMG_1231.jpg

Hyvää oli ja olo ei tullut raskaaksi. Ruokajuomia kysellessä tuli hauska tilanne. Mieheni tilasi lasten tavoin "kokiksen". Vanha koukkuselkäinen miestarjoilija katsoi mieheeni ja sanoi: "Grande bambino". Me kun emme viinin juojia ole. Ja tuo grande bambino sai sitten vähän suurempia ruoka-annoksia kuin muut 😀

Syömisen jälkeen kävimme vielä pienellä kävelyllä. Ilta oli vielä niin lämmin ja lempeä. Kävimme sillalla, jos näkyi kaukana Pietarin kirkko ja löysimme sattumalta vanhan teatterin seikkaillessamme katuja ristiin rastiin. 

IMG_1258.jpg

IMG_1275.jpg

Teatro di Marcello

 IMG_1265.jpg

Teatro di Marcello

IMG_1286.jpg 

Ja sitten taas välillä nukkumaan. Seuraavana päivänä lähdemme seikkailemaan linnamuseoon. Ja ehkäpä vielä muuallekin. Kaksi päivää vielä jäljellä tutkia Roomaa.

Ajoissa kohti uusia seikkailuja ja ensimmäinen kohde onkin mielenkiintoinen kohde. Castel Sant'Angelo.

IMG_1322.jpg

IMG_1397.jpg

Maisemat linnamuseon katolta olivat upeat moneen suuntaan. Sai ihailla kaunista Roomaa.

IMG_1351.jpg

Pietarin kirkko

IMG_1364.jpg

IMG_1344.jpg

Linnan katolla on enkeli, joka kuvastaa Rooman historiassa tärkeää osaa. Arkkienkeli Mikael ilmestyi aikoinaan Paaville rukouskulkueen aikana. Rutto riehui tuolloin Roomassa. Mikael työnsi verisen tuppensa miekkaan merkiksi Jumalan vihan loppumisesta. Sen jälkeen Paavi kruunasi kiitoksena linnan enkelillä.

IMG_1355.jpg

Museo oli kaiken kaikkiaan mielenkintoinen nähtävyys. Olisi vain sisään mennessä pitänyt ollapassit mukana. Olisime säästäneet selvää rahaa. Meidän 13 vuotias ja poikain 12 vuotias serkutyttö olivat virkailijan mukaan 18 vuotiaita. Kelakorttikaan ei nyt auttanut tilanteessa ja todistamisessa. No, näillä mentiin....

Ja matkame jatkui tuolle päivälle. Jokainen lähti vähän eri auuntìin. Kolme poikaamme kierteli omaa reittiään ja minä, mieheni ja kaksi poikaamme omaa reittiämme mummo ja pappa lähtivät seikkailemaan omaan suntansa ja siskon perhe omaan. Joten niin sanotusti jalkauduimme. 

Me lähdimme etsimään puutarhaa ja päädyimme ylöspäin ja ylöspäin. Päädyimme niin sanotulle majakkakukkulalle. Suomen suurlähetystöllä on kauniit maisemat! Niin, Roomahan on rakennettu seitsemälle kukkulalle ja niiden väliin.

IMG_1406.jpg

IMG_1439.jpg

Taustalla näkyy monumentto a Vittorio emanuele II (valkoinen rakennus)

IMG_1438.jpg

Litteä kupolinen rakennus on Pantheon

Tuolla ylhäällä löysimme pienen paikallisen autokioskin, joita oli paljon muualla Roomassa. Onneksi tuo yksi löytyi täältäkin, koska nuorimmaisemme piti jo aikamoista valitusvirttä tuosss kohtaa. Nälkä ja väsymys olivat päällimmäisenä mielessä. Ei niinkään ne meidän ihailemat maisemat! Ostimme pari isoa paninia. Nami, miten herkullisia! Ne auttoivat jaksamaan eteenpäin kulkemisessa 😊 Olimme kulkemassa alaspäin toista kautta. Alhaalla Treveressä oli tarkoitus treffata isompien poikain kanssa ja syödä pizzat. 

IMG_1166.jpg

Pienen hiukopalan jälkeen aloimme hiljokseen laskeutumaan alas kaupunkiin. Matkalla näimme vielä suihkulähteen joka oli aika vaikuttava myös. 

IMG_1450.jpg

Fontana del'Acqua Paola

IMG_1454.jpg

IMG_1455.jpg

IMG_1401.jpg

20151226_142824.jpg

Tilanne kuvia Treverestä. Pizzaaaaaaa....!

Päivä olikin painumassa mailleen ja matka kohti hotellia alkoi. Koko perheen voimin. Isommat pojat veivät vielä meidät löytämänsä jääteöpaikkaan. Jäätelöitä jäi totisesti ikävä! Ne olivat jäätelöitä parhaimmillaan makunystyröit hivellen!! Jäätelöiden jälkeen päätimme vielä lähteä käymään Trevin lähteellä. Se sijaitsi lähellä hotelliamme. Kolme poikaa ähti jo lepuutamaan jalkojaan hotellille ja osa meni kylpyynkin. Minä, mieheni ja kaksi poikaamme lähdimme vielä pienelle kävelylle.

IMG_1476.jpg

Fontana bi Trevi

IMG_1470.jpg

Fontana di Trevi

Ihmisiä oli liikkeellä ihan tungokseen asti! Ja vähän alkoi ahdistamaan. Menimme hetkeksi istumaan vieressä olevaan kirkkoon. Siellä ei ollut niin paljon ihmisiä. Kirkkoja oli kaikkialla ja joka kadunkulmassa. Toinen toistaan koristeellisempia ja loisteliaampia. Jossain vaiheessa tuli ihan ähky! Suomalainen vaatimattomuus alkoi kummasti vetämään puoleensa.

Palasimme pikaiselta käynniltämme hotellille suihkuun ja lepäämään. Iltapalaa olisi vielä saatava, ei enääisoa pizzaa. Lähdimme kahden vanhimman pojan kanssa kiertelemään ja löysimmekin paikallisen "pikaruoka" paikan. Paninipizzoja! Aivan mahtavia! Nami! Niitäkin jäi ikävä 😉

20151226_201625.jpg

Hyviä ja halpoja! Ja makuvaihtoehtoja oli paaaljon. Minä tykkäsin tomaatti-mozzarella-basilika vaihtoehdosta. Nyt jaksoi mennä nuķkumaan.

Viimeinen kokonainen päivä Roomassa alkoi perinteikkäästi aamupalalla. Meidän aamupalan laittaja oli muutamana aamuna myöhässä. Oli kuuleva bussi myöhässä ja oli festivaaleja jne.... Olimme uskollisesti klo 07.00 joka aamu oven takana odottelemassa. Aikaa ei ollut hukattavaksi!

Lähdimme tuona viimeisenä päivänä kohti Vatikaania ja Pietarinkirkkoa. Vatikaanimuseot avautuivat klo 09.00 ja olimme aikaisin liikkeellä. Sunnuntai oli ilmainen sisäänpääsypäivä. Joka kuukauden viimeinen sunnuntai oli ilmaista. Sattui sopivasti meidän kohdalle! Jonotimme kadulla mutkitellen ja htaasti edeten puolitoista tuntia. Otti koville, muttaoli se jonottamisen arvoista! Moni ei päässyt edes sisälle jonotettuaan kauan. Ilmaisra aikaa oli yhteensä kolme tuntia ja jono takanamme ja pois tullessamme oli mielestämme loputon!! 

Vatikaani oli valtava. Ähky tuli jossain vaiheessa sielläkin. Uskomatonta ja välillä ihan älytöntäkin. Pieni ihminen ei ymmärrä sitä suuruutta ja kauneutta ja prameutta... Kuinka tuo kaikki on edes koskaan pystytty rakentamaan. Sistuksen kappeliin kun pääsimme, joka olikin koko Vatikaanireissun päätavoite, olimme silmät ja huulet pyöreinä... Mahtava nähdä ne maailmankuulut freskot! Viimeinen ehtoollinen ja ihmisen ja Jumalan kosketus. Kappelissa piti olla hiiren hiljaa ja kuvata ei saanut. Otin muualla Vatikaanissa kuvia, mutta en laita sieltä kuvia ollenkaan. Kun olimme kierroksemme tehneet, olimme kuinkas muuten nälkäisiä! Mietimme, että pasta maistuisi tällä kertaa. Etsimme sopivaa paikkaa ja mietimme jo että kauaa ei jaksa paikkaa etslä. Lopulta päädyimme Burger Kingiin. Täytyy myöntää, etten ole Burger Kingissä ennen vieraillutkaan edes koti Suomessa. Ja niin taisi olla osalla meidän perheestä. Joten ensi kosketus myös syömisessä tuli koettua Roomassa 😀

Sitten arvoimme, kuka haluaa vielä nähdä suuren ja mahtavan Pietarin kirkon. Muut halusiat mennä jo hotellille lepäämään, paitsi minä, mieheni ja yksi pojistamme. Poikamme oli rakastunut historiaan ja rakennuksiin ja arkkitehtuuriin ja niin edelleen. Oli ilo katsella ja nauttia hänen puolestaan. Sen voimalla jaksoinkin jonottaa jälleen kerran. Teimme kyllä viisaasti, kun jonotimme vasta viimeisena kokonaisena päivänä. Se vei aika paljon voimavaroja. Aurinko onneksi lämmitti mukavasti, mutta ilma oli kuin suomalaisessa kesässä. Sopiva! 

IMG_1495.jpg

IMG_1649.jpg

IMG_1597.jpg

IMG_1599.jpg

IMG_1623.jpg

IMG_1611.jpg

IMG_1627.jpg

Pietarin kirkon kupoliin emme uskaltautuneet. Liian korkealla meille. Ehkäpä joku toinen kerta 😉 Kävimme kuitenkin katsomassa kirkon ja samalla Paavin aarteita. Sitä aarteiden määrää ja arvoa ei kyllä pysty sanoin kuvaamaan! Ihan alkoi pyörryttämään ja vähän ahdistamaankin se paljous. Ja minkä arvoisia ne kaikki aarteet yhteensä ovatkaan..? Mietin vain, että onko tosiaan tarkoitettu niin, että kirkko pitää tuon kaiken itsellään. Kuinka paljon olisikaan autettu maailman köyhimpiä ja kärsivimpiä ihmisiä ja maita. Olisiko nälänhätää ja sairauksia enää ollenkaan....!? Uuh, tulipa tuo kaikki nähtyä ja koettua. Taisi riittää minulle.

Kodittomia oli paljon katukuvassa. He majailivat suurimmaksi osaksi kirkkojen portailla. Eli siltäkään ei voinut välttyä ja miettiä, mitä voisi tällekin asialle tehdä. Heidän ahavoituneet kasvonsa kertoivat karusta elämästä. Olisipa voinut jonkun viereen istahtaa ja kuunnella eletystä elämästä ja syystä elää kadulla kodittomana. 

Viimeisenä iltana kokoonnuimme vielä yhdessä syömään. Pastaa kiitos! Se oli vielä tältä reissulra kokematta. Löysimme pasta-pizza ravintolan. Otin ja maistoin pasta carbonaren. Sen voisi yrittää tehdä itsekin kotona. Olen tainnut Tallinnassa maistaa pasta carbonarea italialaisessa ravintolassa. Täytyy sanoa, että italialaiset osaavat! 

Seuraavana aamuna olimme jälleen aikaisin aamiaisella. Pakattu olimme jo edellisiltana. Aamiaisen jälkeen menimme ulos odottelemaan kyytiämme lentokentälle. Kuski vei meitä kaunista reittiä. Sai vielä ihastella kaunista Roomaa. 

Rooma on sanansa ja nimensä veroinen. Kuin suuri museo! Joka paikassa on historiaa ja menneisyyden askeleita. Paluulennolla luin lehteä, jossa kerrottiin Firenzestä. Sinnekö seuraavaksi. Kuka tietää.