Söimme juuri perjantai-illan ja viikonlopun kunniaksi tortilloja maukkain, mehukkain ja maistuvin täyttein. Tortillat taitavat olla meidän perheen kestosuosikkeja. Jälkkäriksi maistuukin nyt  pieneksi makeaksi palaksi tumma suklaa. Laitoin suklaalevyn ensin hetkeksi jääkaappiin ennen syömistä. Suklaa rapsahtelee mukavasti suussa. Mmmm, makunautintojen ilta.

Syömisen jälkeen nuorimmaisemme lähti ensimmäistä kertaa yökylään kaverin luokse... Mummolassa ja serkkujen luona poika on ollut jo useampaan otteeseen, mutta ei varsinaisesti "kaveriyökylässä".  Pieni poikani otti aikamoisen askeleen. Hän soitti tänään saadulla kännykällään äsken ja toivotti minulle hyvää yötä . Ihana poika! 

Elämä on jollakin lailla jaksottaista. Askeleet elämän portaikossa ovat toisessa  kohtaa hyvinkin matalat ja lyhyellä välillä. Toisessa kohden porrasaskelmat ovat hyvinkin korkeat ja hidaskulkuiset. Taaksepäin katsoessa huomaa askelmien korkeuserot ja pituuserot. Samalla huomaa, kuinka jokaiseen askelmaan on kuulunut jonkinlainen jakso elämässä. 

Vuosi sitten, kun lähdin työelämään, jätin taakseni 15-vuoden jakson kotiäitinä. Taaksepäin katsoessa tuo aika tuntuu hyvin lyhyeltä ja jopa hyvin kaukaiseltakin. Tänä päivänä seisoessani uudella porrasaskelmalla näen kaikki viisi poikaani saavuttaneet tietyn vaiheen elämässään. Kaikki ovat koululaisia nyt!  Ketään ei haeta enää kerhosta, päiväkodista tai eskarista. Nyt kaikki lähtevät koulutielle reppuineen, tehtävineen ja läksyineen. Samalla toivon, että reppuun on pakattuna myös hyviä eväitä matkanvarrelta. Eväitä, jotka kantavat samalla hyvää hedelmää ja tuottaen hyvää satoa... Äidin sydämen toiveita lapselleen... Luottaen, uskoen ja rakastaen!

Oikein hyvää viikonloppua : )