Meillä ollut aika raskaat kolme viikkoa takana sairastuvan merkeissä täällä kotona. Elämä on pyörinyt vain kellontarkkuudella lääkkeiden oton ja syömisen ja juomisen suhteen. Kaikkea oikeassa suhteessa. Jossain vaiheessa neljä seitsemästä oli lääkerumban pyörityksessä. Nyt yksi on jo uusinta kierroksella ja yksi uusi potilas sai aloitettua lääkityksensä tänään. Toiveissa olisi, ettei kolme muuta perheenjäsentä enää sairastuisi! 

 

 

Joskus elämässä tuntuu, että kaikki asiat vain lähtevät vyörymään lumivyöryn lailla. Lymivyöryhän saa alkunsa hyvin pienestäkin äänestä tai liikkeestä. Sen alkaminen ei tarvitse kovaa voimaa. Pienikin väärä liike ja suuret lumimassat lähtevät liikkeelle. Elämässäkin tuntuu välillä juuri samanlaiselta. Pieni väärä liike, sana, ajatus, tunne, mielipidekin lähtee sellaisella voimalla tai vyöryllä liikkeelle, ettei sitä enää voi pysäyttää mikään. Se vie mukanaan kaiken. Sse aivan kuin imaisee mukaansa.

Onneksi vyörykin loppuu joskus. Kaikki seisahtuu. On aika puntaroida ja tarkistaa, mitä tuo vyöry on saanut aikaiseksi. Vyöryn jälkeen on aika miettiä suuntaa. Aurinko paistaa ja olemme selviytyneet voittajana. Annammeko mielen vallata synkkyydellä ja upota syvemmälle synkkyyteen vai onko jossakin sisimmässämme kuitenkin usko ja toivo paremmasta huomisesta. Usko siitä, että meitä kannetaan sittenkin :)

 

Synkkyyteen on niin kovin helppo hautautua. Sen syövereihin on niin kovin helppo jäädä. Annamme luvan käpertyä pieneksi, ainoaksi kärsijäksi. Näemme itsemme ja ympärillä olevat asiat negatiivisten linssien läpi. Sitä kai kutsutaan itsesääliksi. Se kaikki kuultaa läpi ajatuksistamme, tekemisistämme ja näkemyksistämme. Elämä on niin kovin, kovin raskasta silloin.

 

Itselläni on ollut pitkiäkin ajanjaksoja edellä mainitulla tavalla. Koen, että silloin on joitain asioita jäänyt käymättä tunnetasolla läpi tai on vaikea sanoa asioille tai ihmisille ei. On asioita, joista ei halua irrottautua. Pitää tiukasti kiinni jostain saavuttamattomasta! On ihana, että on unelmia, toiveita ja tavoitteita, mutta täytyy samalla miettiä minkä tai kenen kustannuksella.

 

Arjessa elämä punnitaan!