Olen siis täydennyskoulutuksessa seuraavan puolentoista vuoden ajan, aina kaksi arkipäivää kuukaudessa. Uusia asioita pulpahti näiden kahden päivän aikana. Sitten vain laittamaan niitä käytännöntasolle lasten arjessa työpaikalla : )
Omassa elämässä tarvitaan myös välillä niitä voimaannuttavia hetkiä. Etenkin silloin kun tuntuu, että tunteet ja olosuhteet meinaavat viedä mennessään. Tunteissa ja olosuhteissa ei sinänsä ole mitään "pahaa". Tunteet kun kuuluvat jokaisen ihmisen elämään. Ja olosuhteisiinhan me emme aina voi vaikuttaa. Olenkin miettinyt monesti, miten paljon sitä ihminen oikeastaan käyttää energiaa siihen, miten pääsisi pois ikävistä olosuhteista, etenkin niistä mitkä eivät miellytä meitä. Toisaalta, mikä on se tekijä, että olosuhde on sellainen, josta pitää päästä pois... En tarkoita tässä kohden väkivaltaa, alkoholismia, vakavaa sairautta jne... Tässä kohden tarkoitan lähinnä sellaisia olosuhteita, jossa joudumme kohtaamaan oman itsekkyytemme, omahyväisyytemme ja tekopyyhyytemme. Ne olosuhteet, joissa meidän vajavaisuuteemme ja raadollisuutemme tulevat parhaiten esille. Tunteet, joita joudumme noissa hetkissä kokemaan voivat saada meissä aikaan pelkoa, avuttomuutta, ahdistusta. Joskus se tunne voi olla niin voimakas, että ei halua kohdata sitä.
Silloin tulee vahva halu paeta ja työntää tunteet syvälle sisimpään. Haluttomuus kohdata olosuhteet ja tunteet saa meidät tekemään joskus elämässämme sellaisia ratkaisuja, jotka vievät meitä kauemmaksi todellisuudesta ja itsestämme kuin ratkaisu, jossa päätämme kohdata asiat, tunteet, olosuhteet.
Tosin aina ei ole helppoa nähdä itseänsä totuuden valossa. Ei edes silloin, kun joku tulee antamaan rakentavaa palautetta tai yrittää vihjata hienovaraisesti meille asioita. Tosin, karkeasti annettu palaute voi vain pahentaa omaa tilannettamme! Hienotunteisuutta, mutta lujuutta tarvitaan - iso kimpale viisautta mukana.
Anna-Mari Kaskinen on monissa runoissaan ja ajatuksissaan koskettanut itseäni ja sisimpääni. Tässä muutamia otteita hänen kirjastaan: "Nyt näen"
"Vapahtajani, sinä tunnet kaiken syvällä sisälläni olevan kivun,senkin, joka on kasvanut niin osaksi minua, etten pysty pukemaan sanoiksi. Tahdon antautua sinun parannettavaksesi, sillä itse en osaa itseäni parantaa. Kiitos, että minun olemassaolon oikeuteni ei ole riippuvainen muiden mielipiteistä tai muiden arvostelusta silloinkaan kun heidän kritiikkinsä osuu oikeaan. Kiitos, että olen olemassa siksi, ettö elämmäni on kätketty syvälle sinuun."
"Herra, tahdon lähteä matkallesi. Tahdon etsiä valtakuntaasi. Kun petyn itseeni ja haluaisin kääntyä takaisin, anna minulle voimaa siitä tiedosta, että matkani päämäärä ei ole minussa itsessäni, vaan sinussa."
On ihmisiä, jotka viettävät koko elämänsä jonkun "selän takana". Selän takana on turvallista, sillä vastuu omasta elämästä lepää jonkun toisen harteilla. Selän takana on kuitenkin petollista, sillä vastuuta omasta elämästä ei voi vierittää kenellekään toiselle. Olemme olosuhteista riippumatta itse vastuussa tekemisistämme - tunteista huolimatta.
Kommentit