Huomaan, että blogissani on käynyt vierailijoita! Vuosi on vierähtänyt viimeisestä kirjoituksestani. Olen ehtinyt puntaroida kirjoittamista monet kerrat. KIrjoittamista on ollut ikävä,mutta en ole oikein ollut varma haluanko jatkaa kirjoittamista julkisesti... Jatkoin jo kirjoittamista salasana suojatussa blogissani,mutta siinä on yhä ongelmana, että lukijani eivät pääse salasanalla sisään. No,ehkäpä siihenkin tulee ylläpidolta jossain vaiheessa vastaus :)

Vuosi on todella vierähtänyt! Vuosi vuodelta ajankulku tuntuu erilaiselta. Tuntuu yhä enemmän siltä,että hetkeen tulisi tarttua. Katselin tässä joululoman aikana vanhoja "kunnon paperisia valokuvia" ja huomasin ajan kulun monessa suhteessa. Lasten kasvamisessa, ihmissuhteiden katkeamisena (syystä tai toisesta), ystävyyssuhteiden lujittumisena ja joidenkin ihmisten kohdalla on joutunut jättämään hyvästit täällä ajassa. Näitä ajatellessani, valokuvia katsellessa, havahduin "hetkeen tarttumisen" merkityksen. Kuinka nopeasti jokin hetki on mennyt ja takanapääin. Hyvätkin hetket saattavat olla "kadonneet" ajatuksistamme,kunnes valokuvan tuoma tunnelma palaa takaisin tajuntaamme. Valokuvat ovat rakkaita, tärkeitä. Valokuvat voivat tuoda muistoistamme myös surua ja tuskaakin ja aina ei halua tai edes pysty katsomaan niitä. Joskus aika tekee tehtävänsä - aina ei ehkä aikakaan tunnu riittävän. Emme voi koskaan määritellä toisen kokemaa tunnetta. Hetkessä on vain oltava läsnä - olemassa.

Hyvää alkanutta vuotta sinulle!